lauantai 13. marraskuuta 2010

Varmasti epävarmana

Jo raskausaika opettaa naista hyväksymään tosiasian, että kaikkea lapsen kasvuun liittyvää ei voi hallita. Lapsi kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa, eikä lastaan voi suojella kaikelta pahalta. Vauvan kasvaessa omassa vatsassa on vain pakko luottaa ja toivoa, että kaikki menisi hyvin ja vauva pysyy elossa. Näihin asioihin kun ei oikein itse voi vaikuttaa.

Minä olen molempien raskauksien aikana odottanut ensimmäiset kolme kuukautta huomenna tulevaa keskenmenoa ja pohtinut, voiko keskenmenon saada tietämättään. Tämä on ilmeisesti ihan tavallista. Kääpiötä odottaessani loppuraskaudesta olin varma, että lapsesta tulee vammainen. Googlettelin myös keskossivustoja löytääkseni tiedon, millä raskausviikolla syntyneet keskoset jäävät yleensä eloon. Kaikilla tuntuu olevan omat pelkonsa. Puistotuttu vietti viimeiset raskausviikot peläten vauvan kakkaavan kohdussa. Tuota minä en edes ollut tullut ajatelleeksi.

Olen päätynyt siihen, että tieto näissä asioissa minun kohdallani todellakin lisää tuskaa. Jotkut ihmiset tieto saa toimimaan. He noudattavat tarkasti neuvolan kiellettyjen ruokien listaa ja etsivät tietoa hiusten värjäämisen vaikutuksista sikiöön. Minä olen näissä asioissa todella saamaton. En jaksa vältellä pastöroimattomia juustoja tai kuumennella pakastemarjoja, vaikka neuvolatäti pyysikin minua miettimään miltä minusta tuntuisi, jos vauvasta tulisi ruokailujeni takia epämuodostunut tai hän kuolisi. En myöskään jaksa kiinnittää huomiota ruokien, vaatteiden ja tavaroiden sisältämiin kemikaaleihin. Olen siihen vain liian laiska.

Olen monta kertaa päättänyt lopettaa Kemikaalicoctail blogin lukemisen. Se kun aiheuttaa minulle aivan liikaa ahdistusta tähän elämäntilanteeseen. Vähän aikaa sitten siellä oli kirjoitus bisfenoli A:sta, joka on ilmeisesti jollain tapaa haitallinen aine. Kirjoituksessa viitattiin Hesarin artikkeliin, jossa kehoitettiin raskaana olevia naisia välttämään ostoskuittien käsittelyä bisfenoli A:n takia.

Tällä hetkellä minulle riittää tarpeeksi huolta siitä, että vauva olisi kunnossa hieman kohonneista sokeriarvoistani huolimatta ja että se pysyisi elossa vielä tulevat kuukaudet. En jaksa stressata siitä, mitä jonkun muovin pinnassa oleva aine aiheuttaa vauvalle 20 vuoden kuluttua. Tässä asiassa olen päättänyt olla laiska ja pitää kädessä kuitteja ihan vaikka joka päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti