Saako valittaa? Ai saa vai? No hyvä.
Monet ovat kysyneet aiommeko laittaa kääpiön päiväkotiin kun toinen vauva syntyy. Kysymys on tuntunut minusta omituiselta. Minusta tuntuisi hassulta maksaa jollekin lapseni hoidosta kun olen itse kotona. Parivuotiaamme ei myöskään tunnu vielä kaipaavan seuraa, joten hoitopaikan hakeminen tuntuisi myös siksi tarpeettomalta. En usko että elämä kahden lapsen kanssa voi olla niin vaikeaa. Olen kyllä kuullut että melko painajaismaista se ainakin aluksi on.
Tänään olen pohtinut au pairin hankkimista loppuraskauden ajaksi. Vatsavauva tunkee sitkeästi jalkojaan kylkiluitteni alle ja tekee oloni todella tukalaksi. Kun yhtälöön lisätään loputtomien ulkovaatekerroksien pukeminen kiukuttelevalle taaperolle sekä hikipäissään tapahtuva kärryjen kiskominen loputtomassa lumihangessa, on päivän tunnelma pilalla jo puoleen päivään mennessä.
On se nyt kumma kun ei saa olla edes rauhassa raskaana. Aupair voisi konttailla puolestani palikkaleikeissä lattialla ja minä keskittyisin sisustuslehtien selailuun ja lepäilyyn. Voitaisiin nukkua vaikka yhdessä perhepedissä, jos muualle ei mahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti