Lapsen tultua perheeseen juhlapyhiä alkaa pohtia uudella tavalla. Vaikka vielä ei ole oikein varmuutta siitä mitä kääpiö vuoden kulusta ymmärtää, tunnen vanhempana tarpeen luoda perheellemme perinteitä. Joitakin perinteitä meillä on tietenkin ollut miehen kanssa kahdestaankin. Riitelimme ensimmäisen kunnon riitamme vapun lähestyessä simaämpärin äärellä ja siman laiton perinne on jatkunut joka vuosi. Nyt tosin olemme päässeet reseptin tulkinnasta yhteisymmärrykseen. Helmikuussa syödään fondueta. Ihan vaan siksi, että niin vain tehdään joka vuosi.
Juhlapyhäihmisiä me emme ole olleet. Me emme vaihda pääsiäisenä pöydälle keväistä pöytäliinaa tai osta kotiin narsisseja. Meillä ei laiteta jouluna kranssia oveen tai ripustella mitään joulupalloja. Me emme omista yhtäkään joulukoristetta. Nyt olen alkanut miettiä, että pitäisikö meidän kuitenkin? Lapset kun tuntuvat pitävän asioista, jotka pysyvät ennallaan.
Täytyy myös myöntää, että myös minä suhtaudun melko autistisella tarkkuudella ainakin jouluaaton tapahtumiin. Ensin katsotaan televisiosta joulurauha. Sitten syödään puuroa ja joku saa mantelin. Sitten lämmitetään sauna jne. Niin kun on tehty viimeiset 30 vuotta ja varmaan vielä pidempäänkin. Sohvapöydällä on aina kilkattanut enkelikello, jonka kokoamisvuorosta keskustellaan joka vuosi. Joulukuusi on täynnä rumia käpytonttuja, jotka joku meistä siskoista on vääntänyt ala-astelaisen askarteluvimmassaan. Juuri niin on mukavaa juhlia.
Tänä itsenäisyyspäivänä minä valmistin elämäni ensimmäisen piparkakkutaikinan ja leivoimme sen yhdessä kääpiön kanssa. Kaikki meni hyvin ja sulassa sovussa. Vaikuttaa siltä, että sekä äiti että tytär syövät mielellään piparitaikinaa. Tätä perinnettä voimme siis jatkaa myös ensi vuonna. Joulukoristeita ei meille tänäkään vuonna hankita. Se menee meidän perheessä "sitten kun lapsi osaa sitä itse vaatia" osastolle.
Olen pohtinut samaa. Minä olisin aina halunnut lähteä jouluiksi jonnekin kauas lämpimään mutta mies arvostaa perinteitä. Yhtälö ei ole helppo, kun miehen vanhemmat ovat eronneet ja minun vanhempani asuvat Suomessa ja me siis Köpiksessä.
VastaaPoistaTähän mennessä ollaan oltu vuorotellen vanhempien luona mutta ensi jouluna taidan vaihtaa taktiikkaa. Jos hyvin käy, meillä on silloin 2 puolivuotista vauvaa kotona. Ehkä on aika aloittaa omat jouluperinteet. Vanhemmat ovat tervetulleita mukaan, jos haluavat - mutta minä en lähde rääpäleitä roudaamaan paikasta toiseen. Saa nähdä, kuinka tämä tulee onnistumaan :)
Meillä on käynnissä edelleen sama vuorotteluperinne. Isovanhemmissa on nimittäin se hyvä puoli, että he ihan mielellään viettävät aikaa lapsenlapsensa kanssa. Lapsen vanhemmat voivat siis keskittyä paremmin suklaan syöntiin ja köllöttelyyn. Niitä mahdollisuuksia on oppinut arvostamaan.
VastaaPoistaTavallaan on ihan hauskaa, että lapsen myötä on olemassa syy luoda omia perinteitä. Perinteet kunniaan!