sunnuntai 7. elokuuta 2011

Ja LIISA AID 2011 voittaja on...

Tittididii -Liisa itse ehdotuksellaan 10 ml ruisku! Ruiskua pidetään tällä hetkellä välierien voittajana, jonka avulla pääruokkija pystyy poistumaan puoltatoista tuntia pidemmäksi ajaksi pois kotoa ilman vauvaa. Tässä yhteydessä haluan myös vielä erikseen kiittää teitä ihania naisia, jotka autoitte kommenteillanne epätoivon tilanteessa.

Oma idea syntyi pakosta ja ihan viimetingassa, kun kaikki edellisten päivien syöttöyritykset olivat päättyneet miehen toteamukseen "Mä en pysty enää huudattamaan tätä.". Huomasin kylppärissä lojuvan lääkeruiskun, jolla muutamaa päivää aiemmin olimme pakkolääkinneet kuumepäissään raivonnutta kääpiötä. Olin jo oppinut internetistä, että jos ruiskun työntää vinottain lapsen suun perälle, ei lääkinnän kohteella ole muuta mahdollisuutta, kuin niellä särkylääke. Niinhän niitä rokotuksiakin annetaan. Tässä tapauksessa suuhun ruiskutetaan korviketta, joka vauvan sitten on pakko niellä. Eli se siitä lapsentahtisuudesta.


Lähdin ruiskuideani myötä melko rauhallisin mielin kaupungille. Vielä matkalla bussipysäkille päässä soi Jänis istui maassa, mutta se nauha katkesi melko nopeasti. Ajoin kaupunkiin. Juoksin sateessa Aleksanterinkadulla. Sovittelin mekkoja liikkeissä, joissa myyjät kehuivat kuinka hyvin ne minulle istuivat. Ostin ratsastuskypärää muistuttavan villalippiksen ja kaksi rannekorua. Söin paluumatkalla hampurilaista bussin takapenkillä. Olin lapsista erossa 3,5 tuntia ja se on enemmän kuin puoleen vuoteen. Kakkonen ruokaili ruiskusta 20 ml korviketta, joka on mennen tullen suurin määrä harjoituksissamme tähän mennessä.

Kotona lämmitin saunan. Makasin yksin lauteilla ja heitin löylyä niin paljon, että täytyi irvistää. Lakkasin kynnet. Söin lasten nukahdettua ison lautasellisen bolognesea ja palan pannukakkua. Luin parvekkeella kaksi naistenlehteä ja join lasillisen kuohuviiniä. Menin nukkumaan. Päätin muistaa viettää tällaisia päiviä useammin. Ihmettelin sitä paradoksia, että pienet ihmiset, jotka ovat niin rakkaita, ettei sitä kannata sanoiksi edes pukea, voivat välillä tehdä olon niin kamalan tukalaksi.

7 kommenttia:

  1. Allekirjoitan sydänverellä loppukaneettisi, mun eilinen päivä ja valvottu viime yö kiteytyy just tohon.

    Huomenna shoppaamaan, perkele.

    VastaaPoista
  2. Täydellistä! Tulosta tämä postaus vaikka vaatekaapin sisäoveen, ettei se tekemäsi lupaus unohdu. Tuollaisia päiviä tai edes pieniä hetkiä tarvitaan.. Nostan kyllä (kuvitteellista, oletettavasti törkeen hienoa) kypärälippistä tuolle ajalle, jonka olet tiiviisti ipanoiden kanssa viettänyt. Musta ei olisi siihen edes tämän yhden kanssa, niin ihana ja mussukka kun onkin. Sain ekan oikean hymyn silloin 3-viikkoiselta pikkusälliltä kun tulin 2h poissaolon jälkeen kotiin. Vaikka oli ihanaa olla muualla, oli ihanaa tulla myös kotiin :)

    VastaaPoista
  3. Hilla: Olin edellisenä yönä heräillyt tunnin välein, joten olin itsekin aika koomassa. Pohdin lähtiessäni, että olisiko mahdollista mennä johonkin pusikkoon nukkumaan rauhassa päikkäreitä. Shoppailukin auttoi, joten samaa toivon sinulle!

    Hanna: Ei kenenkään kuulu olla näin tiiviisti lasten kanssa. Ei siinä ole mitään järkeä. Jotenkin tuo oma aika vaan unohtui, kun muutettiin ja on ollut niin väsynyt yöheräämisten takia.
    Oli kieltämättä mukava tunne, kun vauva huokaisi helpottuneena, kun näki minun tulleen kotiin. Pitää tosiaankin muistaa lähteä useammin! :)

    VastaaPoista
  4. Uusi lukija ilmoittautuu remmiin. Päädyin tänne jostain toisesta blogista ja suorastaan rakastuin.

    VastaaPoista
  5. Ilmoittautumisesi on otettu vastaan. :D Tervetuloa!

    VastaaPoista
  6. mahtavaa! Ja nyt useammin näitä, ehkä se kohta oppii sen pullonkin salat :)

    VastaaPoista
  7. Ehdottomasti! Kävin tänään ostamassa taas yhden uuden lukijan vinkkaaman tuttipullon ja eri merkkistä korviketta. Tämän on pakko onnistua. Pakko.

    VastaaPoista