torstai 17. marraskuuta 2011

Uskon asioita

Stockmannin lelukuvasto kolahti postiluukusta ja havahduin joulun lähestymiseen kertaheitolla. Kuvastoa selaillessani totesin jälleen kerran, että kaikenlaista paskaa sitä lapsille myydäänkään -jos jonkinmoista prinsessaksi puettua marsua ja kissanaamaista tiesmitä.

Tänä jouluna joudumme ottamaan ensimmäistä kertaa kantaa joulupukkiasiaan. Meidän kantamme on, että joulupukkia ei ole olemassa, eivätkä tontut tarkkaile ikkunan takaa. Minä olen liian tosikko valehtelemaan lapselle näistä asioista. -Että näin ankea lapsuus meidän lapsilla.

Ihan totaaliankeilijoiksi emme kuitenkaan ryhdy, koska olemme alustavasti puhuneet muutaman joulukoristeen hankinnasta. Meillä ei toistaiseksi ole ainuttakaan joulukoristetta. Joulukuusi-idea on torpattu puhtaasti saamattomuutemme vuoksi. Kuusen kuivunut ranka pönöttäisi vielä juhannuksenakin pihallamme odottamassa jatkotoimenpiteitä, joita kukaan ei koskaan saa aikaiseksi. Näin ollen muutama jouluvalo pihakatajassa ja pompuloita jossakin ruukkukasvissa saa riittää. Haaveilen tosin salaa myös sellaisesta Bauhausin vilkkuvaloporosta, jonka voisin sijoittaa takapihalle tunnelmaa luomaan. Olisi naapureillekin ihailtavaa.



Tähän mennessä olemme myös unohtaneet mainita esikoisellemme, että joulujuhlaan liittyy kuusen ja ruokaperinteiden lisäksi myös jonkinlaisia lahjaperinteitä. Onneksi lapsen muisti on vielä melko lyhyt. Viime vuonna joululahjonta karkasi sukulaisilta hieman lapasesta ja kääpiön viimeinen lahjapaketti avattiin huhtikuussa. Tavarapaljous sai pienen lapsen joulupyhinä päästään pyörälle ja käymään totaalisilla ylikierroksilla. Suurin osa lahjoista päädyttiin jemmaamaan kaappiin, josta niitä sitten otettiin pikkuhiljaa talven aikana esille. Tänä vuonna pyrimme välttämään lahjapsykoosin. Emme siis aio ostaa lapsillemme yhtään lahjaa. Sukulaisilta paketteja piisaa aivan varmasti.

Mitäs sanotte, onko pukkia olemassa? Tajusin myös juuri, että tässä juhlapyhässähän ovat myös nämä jeesusasiat tapetilla. Meillä ei uskota Jumalaan. Miten tällainen uskontoyhteys selitetään lapselle?

21 kommenttia:

  1. Onko sun ikä muuttunut?

    Meillä uskotaan pukkiin, toivottavasti ripikouluun asti. En keksi mitään parempaa tapaa kannustaa kiltteyteen, kuin "tontut tarkkailee ja jos ei ole kiltisti tulee risuja". Noi jeesusjutut ei kuulu mun jouluun mitenkään. Jeesuksella ois jotenki korni kiristää.

    VastaaPoista
  2. Joo! Ikä kasvoi yhdellä numerolla, kun mulla oli synttärit pari viikkoa sitten.

    Siinä olisikin mukava jeesuskiristäjien lapsen odotella joulua, kun vanhemmat uhkailisivat, että joudut helvettiin, jos et ole nyt kiltti. Niitäkin perheitä kyllä on, eikä vaan joulun alla.

    Lopuksi sitten jeesustelen tähän, että meillä täytyy tietenkin olla kiltti aina.

    VastaaPoista
  3. Meillä ei uskota jeesukseen mutta joulupukkiin kyllä. 10-vuotias esikoinen on sitä mieltä, että pukkiin kannattaa uskoa, koska siten on paljon hauskempaa - ei pöllömmin tuumattu. Tontuilla kiristäminen on joo periaatteessa vähän kiikunkaakun eikä se sitä paitsi toimi kuin parin kuukauden ajan vuodesta, mutta kyllä mä sitä silti käytän tarvittaessa. Jeesus on lapsille se vauva, joka tulee partiolaisten joulukalenterin viimeisestä luukusta. Jos lapset häntä edes ajattelevat, pitävät kai jonkinlaisena joulun taruolentona, yhtenä tonttuna muiden joukossa.

    VastaaPoista
  4. Lahjoista: Me sovittiin että aikuiset ei tänä vuonna vaihda lahjoja. Yritimme samaa viimekin vuonna ja voi sitä ahdistusta ja roinan määrää!! En ymmärrä, miksi lahjoja on ostettava väkisin. Olemme jutelleet lapsemme kanssa (2,5-v.) että joulupukki tuo yhden lahjan, joka on mekko. Lapsen läheisille on sanottu, että JOS haluaa lahjan ostaa, niin tiedustelkaa ensin meiltä mitä lapsi TARVITSEE. Tiedän, että anoppi ei kuitenkaan tottele. Huoh.

    Minä uskon joulupukkiin, jeesukseen ja pääsiäispupuun. Elämä on jotenkin hauskempaa mielikuvituskavereiden kanssa. Ja olen tosissani.

    VastaaPoista
  5. Minusta on lasten myötä tullut hieman jouluhöperö. Joulupukki on ja tontut liikkuu mutta ei meidän lapset (5 ja 3 vuotiaat + vauva) tiedä kuka jeesus on. Tuskin minä ainakaan ole kertonut. Tykkään kyllä laitella joulua, eli leipoa ja koristella kuusta ja vaihtaa yhdet punaiset verhot. Joskus tuntuu että kannattaako parin päivän takia hössötellä. Tiedä häntä.

    VastaaPoista
  6. Minä en kanssa halua periaatteellisesti valehdella lapselle. Mutta kerrotaan kyllä, että jouluna on semmoinen tapa/leikki, että joulupukki käy tuomassa joululahjoja (muiden tapojen joukossa, eli ruuat, kuuset yms). Silloin halutaan antaa joulun (eli meillä talvenjuhlan) kunniaksi läheisille lahjoja, ilahdutetaan näin toisiamme. Tontut ja joulupukit saavat elää leikeissä ja niillä voi hassutella, ihan samalla lailla kuin muutakin mielikuvitusleikkiä leikitään.

    Kirjojen kautta noita erilaisia jouluja tulee sitten, onko lahjat sukassa, kuusen alla tai joulupukin (vai Jeesuksen, no näitä ei ehkä ees lueta) tuomana. Jossakin kirjassa (oikeasti ollaan jo pari luettu :DD ) lapset menivät joulukirkkoon hevosreessä, siitä totesin vaan, että jotkut lapset käy jouluna kirkossa, me ei. Se riittää vielä toistaiseksi, kun alkaa kysymyksiä tulla, niin niihin vastataan.

    Mielestäni paljon kinkkerämpi oli puhua lapselle tällä viikolla kuolemasta. Mutta tässäkin asiassa oltiin kovin rehellisiä ja simppeleitä. "Kissa on nyt kuollut, eikä kissa enää tule meille." Ei mitään kauhukuvia "Kissa nukkuu ikiunta", joista konkretiamaailmassa elävät lapset lähinnä hämmentyy.

    "Jeesuksella ois jotenki korni kiristää." Ihan vähän repesin.

    VastaaPoista
  7. kukkis: Mä luulen, että lapset suhtautuu näihin pukki- ja jeesusasioihin paljon aikuisia rennommin. Taruolentoja taitavat olla lapsille molemmat.

    Anonyymi: Mä olen esittänyt näitä vaatteita ja kirjoja toiveita lasten puolesta. Niille on yleensä aina käyttöä. Ja kaikki saa tietenkin uskoa juuri siihen, mikä itsestä hyvältä tuntuu!

    Tuuli: Ainakin itsessä on lasten tulon myötä herännyt pieni jouluinto. Haluaa tarjota lapselle perinteitä. Hauskaa, kun pääsee itse luomaan omat perinteensä oman perheen kesken.

    bleue: Mä luulen, että meilläkin lähdetään tuohon "leikitään joulupukki leikki" osastolle. Niitä pukkeja ja tonttuja kun rupeaa vähitellen tulemaan joka tuutista ja tulee varmaan kysymyksiä aiheesta. Vähän kyllä vaivaa nämä mahdolliset "Mikä kirkko on?" kysymykset, joita kyselyikäiseltä varmaankin tulee. Meillä on viime päivinä pyöritelty, miten lapselle osaisi selittää, että läheisen perheen vanhemmat eroavat. Vaikeaa tämä vanhemmuus.

    VastaaPoista
  8. Hih, meillä taitaa vielä uskoa melkein 13-vuotiaskin hammaskeijuun :-D. Meinasin tipahtaa lattialle kun kertoi panneensa hampaan tyynyn alle mutta ei tullut rahaa (ei ollut kertonut hampaasta vanhemmille). Mulle itselleni (70-luvun kasvatti) ei koskaan uskoteltu joulupukkeja tai hammaskeijuja ja musta se oli aika tylsää. Mä en vaan tajua miten nää nykyajan lapset on niin naiiveja että kolmasluokkalaisista suuri osa uskoo ihan täysillä joulupukkiin - koska pitäisi rikkoa kupla vai ei koskaan? Ei me mitenkään aktiivisesti olla lapsia höynäytetty, lähinnä uskokaa mitä uskotte- hengessä. Vähän tontuilla kiristystä toki...

    Kristillisestä kasvatuksesta on huolehtinut seurakunnan kerho. Hupaisasti mullekin on sitten kerrottu lääkäristä jonka nimi on Jeesus ja joka parantaa sairaita. Kaunis satuhan se evankeliumi on, ja musta on hyvä että lapset on vähän kartalla kouluun mennessä näistä uskonasioistakin kun valtaosa kuitenkin menee sitten ev. lut. Uskontotunnille.

    VastaaPoista
  9. Tuota kirkko kysymystä olen itsekin miettinyt ja aatellut, että vastaan hyvin yksinkertaisesti. Sanoja pitää vielä miettiä... Liian vaikeisiin jatkokysymyksiin voi onneksi sanoa, että sitä äiti ei tiedä, äiditkään ei tiedä kaikkea. Joskus se Äitini on (joulupukki/)supernainen- leikkikin pitää lopettaa :D.

    Väestöliitolla yms. on ollut paljon erojutuista projekteja, pikaisella googlella löytyi perusohjeet (erolapsille, mutta osaat fiksuna soveltaa), nykyään on tosi paljon vinkkejä näistä vaikeista tilanteista netissäkin, kun vaan löytää ne luotettavat... http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/lapset_ja_ero/miten_lapset_reagoivat/

    VastaaPoista
  10. Anonyymi: Meille ei lapsena myöskään uskoteltu, että joulupukki on olemassa. Joka vuosi kuitenkin isä veti pukin vermeet päälle ja meitä lapsia pelotti. Mutta ilmeisesti se on joillekin lapsille tosi kova pala, kun joskus sitten tajuavat, että pukkia ei olekaan.

    Meillä varsinkin mies suhtautuu, kauniisti sanottuna, melko kriittisesti uskontokasvatukseen ja valtion ja kirkon kytkökseen Suomessa. Uskon, että "helvetin pitäisi jäätyä" ennen kuin hän suostuisi päästämään lapset tunnustuksellisuuteen perustuvalle uskontotunnille. Itse en ole ihan niin tiukka näissä kysymyksissä. Hauska juttu tuo lääkäri-Jeesus. :)

    bleue. Kiitos vinkistä! Pitää tutustua.

    VastaaPoista
  11. meillä minä olen se, joka ei tule päästämään lasta uskontotunnille. Meillä ei myöskään käydä missään seurakunnan kerhossa, mutta sitä en tiedä miten jeesuksesta puhutaan.

    Itse en ole yhtään jouluihmisiä. Kuusta ei voi olla kissojen ja koiran takia, joten miksi sitten edes yrittää mitään muutakaan? :D

    Tänä jouluna olemme muuton keskellä. MIkä ihana tekosyy olla juhlimatta koko joulua. Lisäksi mun ei tekisi mieli ostaa lapselle yhtään lahjaa. Kumpa saisin sen kerrottua myös muulle suvulle.

    VastaaPoista
  12. Täällä ollaan myös toistaiseksi menty ilman lahjoja- niin joulupukin syntymäpäivänä kuin lapsen omanakin. Muut ovat hoitaneet lahjonnan ihan kiitettävästi meidän puolestamme.

    Toi joulukoristelu on laiskuuden vuoksi meilläkin jäänyt. Tai no, laitan "talvikoristeita" (tähtiä), joita voi sitten oman viitsimisen mukaan keräillä pois ennen toukokuuta. Muistan kyllä miten lapsena jouluaikaan oli hienointa bongailla muiden ikkunoista värivaloja ja niistä muodostettuja kuvioita. Meillähän ei niitä suureksi katkeruudekseni ikinä ollut. Ehkä mäkin kostoksi hankin jotain vilkkuvaa ;)Tai sit sellaisen sähkönsinisen valoletkun.

    -Hilkka

    VastaaPoista
  13. Meille kuuluu mökkisaareen vastapäisen saaren riparit. 4-vuotias sitten kyselemään saaren tapahtumia ja minä puolihuolimattomasti vastasin, että riparilla opetellaan Jeesuksesta ja Jumalasta johon 4- vuotia mietteissään " hmm tosta Jeesuksesta mä olen kuullut mutta Juhalasta en koskaan" yhtä hyvin olisin siis voinut ilmeisesti sanoa, että siellä puhutaan Matista ja Maijasta :D ihan taruolentoja ovat :D

    Minäkin jouduin vastaamaan kyselyikäisen kysymyksiin kummien erosta. Vastasin vain etteivät aikuiset aina halua enää asua yhdessä ja muuttavat siksi erilleen ( kummeilla ei ollut lapsia) tämä selitys on riittänyt ainakin toistaiseksi.

    Joulua meillä juhlitaan ja pukkiin uskotaan. Olin jopa vihainen kun anoppi oli lapselle sanonut ettei pukkia ole olemassa :D

    VastaaPoista
  14. verski: Lasta ei varmaankaan haittaisi käydä srk:n kerhoissa, mutta itse vaivaannun niistä virsiosioista. En oikein halua olla paikalla, kun en yhtään itse usko sanomaan.

    Me ei ainakaan olla ostettu lapsille vielä koskaan joululahjoja. Ei ne siitä loukkaannu.

    Hilkka: Viime synttärinä ostettiin ekaa kertaa esikoiselle lahja, kun ei jaksettu järjestää mitään juhlia vauvan syntymän vuoksi. Eihän noi pienet lapset mitään lahjaa tarvitse.

    Nyt kun mainitsit näistä jouluvaloista, niin tajusin, ettei meilläkään ollut niitä. Ja olin aivan helvetin kateellinen kaikille, joilla niitä oli. Ja toi valoletku. Ihan parasta. Ja ehkäpä tyylikkäintä myös.

    Anna: Juhala :D Ihan paras! Saa nähdä kuinka paljon tuo ero herättää kysymyksiä. Odotetaan, että tulee joku luonnollinen tilanne, että voidaan erosta puhua. Tässä erossa on mukana myös esikoiselle läheinen lapsi, joten kahdessa kodissa asumista varmaan joudutaan vähän selittämään.

    VastaaPoista
  15. Musta on mielenkiintoista lukea sun blogia, kun välillä lähestytään niin eri kulmista asioita. =)Mä olen onnellinen, että meillä vietetään joulua siitä kristillisestä viitekehyksestä lähtien. Joulupukkia mennään viikon päästä tapaamaan Rovaniemelle (mikähän ihme muhunkin meni, kun koko se Santapark on aina aikaisemmin vain ärsyttänyt kaupallisuudellaan? ;-)

    Jouluvalot on mulle ainainen päänsärky, kun tässä meidän vanhassa talossa on vedetty pistorasiat mun mielestä ihan vääriin paikkoihin enkä saa viriteltyä niitä kunnolla! Paitsi yläkerran portaikkoon, jossa ne on päällä alkusyksystä siihen, että kevät tulee. Esikoinen on vähän pimeänpelkoinen, ja niissä on pehmeämpi valo kuin käytävän lampussa. Tänä vuonna taidan taas kuitenkin päänsäryn kanssa viritellä niitä. Jonnekin.

    Muusta keskustelusta kävi mieleen, että kirkolla ja koulun uskonnonopetuksella ei loppujen lopuksi ole oikein toistensa kanssa mitään tekemistä. Loppupeleissä kirkko ei halua siitä vastuuta. Kulttuurihistoriallisesti taas on järkevää, että uskontoa opetetaan ev.lut.viitekehyksestä lähtien kuin esim. katolisesta viitekehyksestä lähtien. Jos käy opetushallituksen sivuilla vertailemassa eri uskontojen, ortodoksien ja ev.lut.uskonnonopetusta niin sieltä nousee mielestäni aika selkeästi esiin se, että ev.lut.opetus on kuitenkin loppupeleissä vähiten tunnustuksellista ja 'yleismaailmallisempaa'. Jos käydään keskustelua siitä, millaista uskonnonopetuksen tulisi olla niin käsittelypohja pitäisi mielestäni laajentaa myös koskemaan noita edellä mainitsemiani muita, joissa annetaan uskonnonopetusta.

    Anteeksi, taisin kirjoittaa sun blogiin romaanin! Mä teen maahanmuuttajien kanssa töitä ja näitä juttuja pyöritellään aika usein keskusteluissa sekä pienten että isojen kanssa. Jotenkin kummasta nää kasaantuu mulle, kun kokevat, että mun kanssa on helpompi näistä jutella. Että vaikka en Allahiin/Buddhaan/ihan mihin vain uskokaan, niin kai se minun suhtautumistapani on kai sitten jotenkin erilainen. Tiedä tuota. Ja mun mielestä tuo sun toiseksi viimeinen lause oli aika hyvä, jos jotain haluaa lapselle sanoa. Meillä ei aikuiset usko Jumalaan. Pitääkö sitä sen enempää selitellä? Toiset uskoo, toiset ei. Elämä on ristiriitaisuuksia täynnä, tässä on taas yksi.

    Yhtä kaikki, hyvää joulunaikaa teillekin minkälainen se sitten onkaan! :)

    VastaaPoista
  16. Meidän perhe ei kuulu kirkkoon, ja etenkin mä suhtaudun hyvin nihkeästi kaikkeen tunnustuksellisuuteen. Olen kyllä lapsena ollut seurakunnan kerhossa, kuorossa ja käynyt rippileirinkin, joten eipä moinen näytä kaikkiin kamalasti vaikuttavan.. :D Pojasta kasvatetaan kuitenkin paksunahkaista pakanaa, heh.

    Mutta asiaan! Mä ehkä käsittelisin joulupukkia ja Jeesusta juurikin satuolentoina, ne on yhtä todellisia kuin vaikka nyt se Maisa-kirjojen Maisa. Itselleni joulupukin petollisuus selvisi, kun löysin lapsena pukille kirjoittamani kirjeen äitini käsilaukusta. Mikä isku!

    Jouluun liittyy paljon erilaisia perinteitä, musta on just hauskaa että voi valita omalle perheelleen ne sopivat. Lahjoja me annetaan pojalle varmaan yksi tai kaksi, mielessä on jotain sellasia lelujuttuja joista se varmaan tykkäisi. Me ei juuri koskaan osteta lapselle leluja muuten, joten joulu on ihan hyvä ajoitus panostaa tähän puoleen. Sukulaisilta tuskin tulee lahjatulvaa, kyselijöiltä aion toivoa kirjoja. (Mies löysi just netistä jonkun tuhatsivuisen Maisa-luukku-sanakirjan, se olis varmaan aivan törkeän kova juttu.)

    Jouluun liittyvää hössötystä (tai joulusiivousta..) en ymmärrä, mulle se on lähinnä hyvää ruokaa ja rauhallista olemista. Niin ja ne partilaitsit :)

    VastaaPoista
  17. plapi: Joo, kyllä munkin mielestä Suomen koulujen uskonnonopetus on aika "maltillisesti" tunnustuksellista -tai oli ainakin 80- ja 90-luvuilla. Tänä päivänä joissakin kouluissa ne ev.lut. oppilaiden uskonnon ryhmät ovat varmaankin aika pieniä. Niin monesta kultturista alkaa olla oppilaita. Sitäkin ajatellen, olisi munkin mielestä syytä laajentaa viitekehystä "monikulttuurisemmaksi" jo pienilläkin oppilailla asennekasvatusta ajatellen. Kaikesta huolimatta ev.lut kirkolla on kuitenkin Suomessa erityisasema ja kaikki osallistuvat sen rahoittamiseen, vaikka eivät kuuluisikaan kirkkoon.

    Ja mukavaa joulun odotusta myös sinulle!

    ONIA: Meillä mies on suunnitellut, että lapset koulittaisiin kaikkiin pakanaperinteisiin. Olisi nuuttipukkia ja muuta asiaan kuuluvaa. :)
    Ruoka ja pötköttely on meilläkin varmasti pääosassa jouluna.

    Kävin muuten tänään heti ratsaamassa Clasun, mutta olivat lamput loppuneet. :( Täytyy käydä huomenna toisessa kaupassa, että saadaan mekin partyt pystyyn.

    VastaaPoista
  18. Itse asiassa just mietin tätä että täällä monikin sanoo ettei lapset mene ev.lut.uskontotunnille, mutta meidän kuudesluokkkalaisen luokasta kaikki on siellä (24 oppilasta), kolmasluokkalaisella 1 on islaminopetuksessa, 1 elämänkatsomustieodssa ja 1 ortodoksiuskonnontunnilla (26 oppilasta). Tähän siis pohjasin tämän 'suurin osa menee normiuskontotunnille'- lausuntoni tuolla yllä. Ehkä meillä on vähän valtavirrasta poikkeava koulu, Helsingissä kuitenkin ollaan. T: sama anonyymi kuin muutama viesti sitten

    VastaaPoista
  19. Näissä uskontojakauma-asioissa on varmasti Helsinginkin sisällä alueellisesti tosi paljon eroja. Mä luulen myös, että moni perhe pitää lapsen ihan sillä tavallisella ev.lut tunnilla, vaikka Jumalaan ei kotona uskotakaan. Uskoisin suurimman osan suomalaisista olevan tapauskovaisia.

    VastaaPoista
  20. Meidän tällä viikolla 4 v. täyttävälle joulupukki on satuhahmo muiden joukossa. Kiltti vai tuhma -soopaa me emme kannata ja jaa, joten pukilla ja tontuilla ei kiristetetä millään muotoa. Joulu on meille valon ja lämmön juhla, siihen ei kuulu jeesus ja pukkikin on sivuosassa (eikä vieraile meillä kotona).

    -envi

    VastaaPoista
  21. Mä en myöskään viitsi uhkailla "Ole kiltti, tai et saa lahjoja" fraasilla, kun se lapsi tulee kuitenkin ne lahjansa saamaan. Menee minulta uskottavuus.

    Tavaratalossa tavattiin viikonloppuna joulupukki ja lapsi jäätyi aivan totaalisesti. Ei varmaankaan meillekään tule aattona vieraita.

    VastaaPoista