tiistai 16. huhtikuuta 2013

Valta ja voima

Opettaja sai kenkää tönäistyään oppilasta. Potkut tuntuvat voimakkaalta toimenpiteeltä, mutta niin tuntui myös opettajan rivakka tönäisy kännykkävideollakin. Aikuinen kasvatusalan ammattilainen tönäisee lasta. Kyseinen aikuinen ei tosin ymmärrä tehneensä mitään väärää, eikä tämä aikuinen taida olla ajatuksissaan ihan yksin. Parisataa tuhatta ihmistä puolustaa nettiadressissa irtisanottua opettajaa. En ole ihan varma, puolustavatko allekirjoittajat aikuisen oikeutta puuttua lapsen fyysiseen koskemattomuuteen vai kritisoivatko he liioiteltelluksi mieltämäänsä opetustoimen reaktiota. Toivon, että jälkimmäistä.

En usko, että maailmasta löytyy yhtään yli 3-vuotiaan lapsen vanhempaa tai kasvatusalan ammattilaista, joka ei olisi koskaan halunnut vetää lasta turpaan. -Hiljentää tottelemattoman, vastaanväittävän ja rajoja kokeilevan lapsen, näyttää vahvemman valtansa. Uskon, että jokainen vanhempi tunnistaa otteistaan sen vähän liian rivakan otteen lapsesta, kun sana ei tunnu kuuluvan. Joku vie turhautumisensa pidemmälle. Tätä vastaan on säädetty lakeja ja tehty valistustyötä. Lasta ei saa kurittaa. 
Siksi on ollut hämmentävää seurata, minkälaisella tarmolla fyysisiä konsteja penätään takaisin kasvatuskeinoiksi. Kyllähän aikuisella pitää olla oikeus osoittaa auktoriteettinsa, painotetaan. Nuoret hyppivät silmille ja aikuiset ovat voimattomia, jos kaikki keinot viedään kasvattajilta pois. 

Jari Tervo summasi mielestäni tapauksen hyvin. Aikuiset kestävät monissa ammateissa haukkumista ja vittuilua. Kuuntelevat haukut ja antavat olla. Tässä tapauksessa valittaja oli koululainen, keskenkasvuinen ihminen ja aikuisella vastuullinen rooli opettajana. Surullista on, jos fyysisen voiman ajatellaan olevan välttämätön keino erimielisyyksien ratkaisuun. Siinä tullaan oikeuttaneeksi väkivallan käyttöä. Aito auktoriteetti ei  muodostu lapsen uhkailusta, huutamisesta tai fyysisistä voimakeinoista. Sen on todennut varmaankin jokainen vanhempi -viimeistään sen jälkeen, kun on naama punaisena karjunut uhmakkaalle lapselle ja retuuttanut jäähypenkille. Rauhallisena pysyminen on oman lapsen kanssa vaikeaa, mutta ammattilaisella on työssään toisenlainen asema ja  vastuu. Ja sen vastuun ja vallan väärinkäyttämisestä voi saada potkut.

2 kommenttia:

  1. Oli pakko vielä palata tähän aiheeseen, koska asia on niin läheinen työni vuoksi. Yläkoulun opettajana olen irtisanotun opettajan puolella, vaikka ajattelenkin hänen ylireagoineen tilanteessa. Väkivaltaahan ei kukaan ole mielestäni hinkumassa takaisin kouluun, vaan todellisia toimivia keinoja hankalimpien oppilaiden suitsimiseen. Koulumaailmasta löytyy aina vain enemmän oppilaita, joille puhe ei mene aina perille, eivätkä he pysty käsittelemään vaikeita tilanteita tai omia tunteitaan.

    Koulussamme oli vakava uhkatilanne tämän lukukauden aikana, jonka aikana vaarassa oli sekä joidenkin oppilaiden että opettajien turvallisuus. Uhmaavien oppilaiden kommentteihin kuului mm. mediassa paljon näkyvä kommentti "ette saa koskea meihin, te ette voi meille mitään" Tämä on tietenkin harhakäsitys, mutta kuvaa hyvin sitä ajatusta, joka oppilailla toisinaan on;että heillä ei ole lainkaan velvollisuuksia, ainoastaan oikeuksia.

    Mutta alkuperäiseen tapaukseen palatakseni, opettajan erottaminen kuvastaa sitä ongelmaa joka vallitsee. Opettajilta vaaditaan hyvin paljon, mutta annetaan toimintakeinoja hyvin vähän. Tähän ratkaisuna olisi tietenkin pääasiassa sosiaalisen puolen tuet ja rahaa esim. pienryhmien muodostamista varten. Mutta yleinen ilmapiiri koulumaailmaa kohtaan ja kotien suhtautuminen ovat myös tärkeitä työvälineitä, ainakin oman jaksamisen kannalta. On ongelmallista, jos opettajat eivät voi luottaa, että esimiehet tukevat vaikean paikan tullen, vaan yrittävät turvata omaa selustaa ja vältellä esimerkiksi hankalia vanhempia. Miten tätä työtä voi enää sellaisessa tilanteessa tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kouluissa on tilanteita, joissa oppilaat aiheuttavat ihan oikeita vaaratilanteita ja heitä on fyysisesti rajoitettava. Tässä kyseisessä tapauksessa oli kai kuitenkin kyse siitä, että oppilas meni antamaan palautetta opettajalle siitä, mitä opettaja oli hänen huppupäiselle kaverilleen sanonut. Oppilas ei ainakaan videolla näyttänyt mitenkään riehuvan, vaan näiden kahden välillä oli sanallinen väittely. Opettajalta paloi pinna, hän halusi osoittaa ylivaltansa sen sijaan, että olisi vaikka itse poistunut paikalta. Mun mielestä ihan tarpeeton tönäisy. -Olivatko tönäisyt potkujen arvoiset? Sitä en tiedä, mutta mun mielestä pinnan palamisen voi purkaa muutenkin kuin tönimällä lasta.

      Työolosuhteet koulussa ovat varmasti haasteelliset ja tämä keissi synnytti hyvää keskustelua siitä, mutta mun mielestä tämä kyseinen tapaus ei ollut ihan malliesimerkki siitä, että ihan sekopäiset nuoret vaarantavat kouluissa toisten turvallisuutta ja käyttäytyvät sikamaisesti.

      Poista