Törmäsin internetsissä Imettäjiin. Ohjelmasarja imettämisestä. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän sellaista ohjelmaa voi olla olemassa. Tämän täytyy olla vitsi. Kuka haluaa tehdä ohjelmasarjan lapsen syöttämisestä? Kuka haluaa katsella sarjaa lapsen syöttämisestä? Onko joku todella niin imetyspäissään, että jaksaa katsella sitä jopa televisiosta? Sitten pohdin, mitä ihmettä ohjelma sisältää? Saavatko katsojat seurata imetystapahtumaa? Fanaattista "rintamaito on vauvalle parasta ruokaa" vouhotusta? Häh?
Katsastin ohjelman Areenasta. Ohjelmassa saimme tutustua odottavaan äitiin, jolla on silikonit ja joka aikoo ottaa synnytykseen mukaan omat vanhempansa. Silikoneilla voi imettää, ohjelmassa kerrottiin. Mukana oli myös lapsensa kanssa kahdestaan asuva äiti, joka imetti 3,5-vuotiasta poikaansa iltaisin ja aamuyöllä. Ja sitten oli joku odottaja, jota oli imetetty, mutta hänen puolisoaan ei. Lopputekstien rullatessa olin edelleen hämmentynyt. Ehkä ohjelman sisältö on jo liian kaukana omasta arjesta ja kokemusmaailmastani, mutta onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät ohjelmaa katsomisen arvoisena? Seitsemän jatko-osaa sisältäen lisää imettämistä? Häh?
Mutta sitten iloisempiin uutisiin Ylen syksyn televisiotarjonnasta: Ovatko kaikki jo katsoneet Jaria ja Karia? Ehkäpä oudointa lastentelkkaria pitkään aikaan, mutta sillä tavalla hienolla, laadukkaalla ja taidolla tehdyllä tavalla. Jari on kehitysvammainen, mutta hommassa subjektina täysillä mukana. Monenlaisia tasoja lapsille ja aikuisille. Lapset räkättävät, kun Jari hokee peffa ja pönttö. Eräs 3-vuotias on päättänyt, että äiti odottaa kaksosia, joiden nimet ovat Jari ja Kari. Rakastan.
Mitä sanoo tv-raati? Onko Imettäjille tilausta? Loukkaantuvatko kehitysvammaiset?
